COVID-19-pandemia on tuonut esiin tarpeen arvioida uudelleen innovaation merkitystä
Meneillään olevana poikkeusaikana teknologialla on ollut merkittävä rooli monen työntekijän elämässä niin etätyöhön siirtymisessä kuin itse työnteossa. Nopea siirtyminen etätyöhön ja sen pysyvyys uutena työskentelynmallina ovat kuitenkin osoittaneet, että monet työpaikat ja yritykset eivät olleet valmistautuneet etätyöskentelytarpeeseen näin suuressa mittakaavassa. Tämä on osaltaan pakottanut monet organisaatiot uudelleenjärjestelemään toimintaansa. Esimerkiksi tiimeille teknologia merkitsee jatkuvuutta. Kuitenkaan kaikkea työtä ja sille ominaisia toimintamalleja ei ole mahdollista toteuttaa etämoodissa. COVID-19-pandemia onkin tuonut esiin tarpeen arvioida uudelleen teknologisten innovaatioiden merkitystä. Lisää kehitystä tarvitaan, jotta pystymme mahdollistamaan ja tukemaan yhä vaativampien ja mutkikkaampien tehtävien suorittamista muualta kuin toimistoista käsin silloin kun yhteiskunnallinen tilanne niin vaatii.
Koronavirusepidemian vaikutukset innovaatiotoimintaan
Brem ym. (2021) tuovat artikkelissaan esiin mielenkiintoisia havaintoja siitä, kuinka koronakriisi on nopeuttanut uuden teknologian kehitystä ja käyttöönottoa. Innovaatioprosessit, jotka olisivat ennen pandemiaa olleet asteittaisia ja kestäneet vuosia, on nyt saatu päätökseen vain muutamassa kuukaudessa ja uusien tuotteiden vieminen markkinoille on nopeutunut merkittävästi. Kirjoittajat nostavat artikkelissaan esiin innovaatioita, jotka ovat tarjonneet ratkaisuja pandemian aiheuttamaan terveydenhuollon kriisiin ja auttaneet ylläpitämään yhteiskunnallisia toimintoja.
Terveydenhuollon kannalta keskeisinä teknologioina kirjoittajat listaavat 3D-tulostuksen hengityssuojainten ja hengityslaitteiden komponenttien valmistuksessa, joustavat tuotantojärjestelmät, jotka ovat antaneet valmistajille mahdollisuuden säätää nopeasti tuotantolinjojaan (esim. autoteollisuuden yritykset ovat alkaneet valmistaa ilmanvaihtolaitteistoja ja alkoholijuomien valmistajat ovat mukauttaneet prosessejaan sopiviksi puhdistusgeelien valmistamiseen), big data -analytiikka ja tekoäly, joita on käytetty rokotekehityksen nopeuttamisessa, ja terveysteknologiat, jotka esimerkiksi mahdollistavat koronaoireiden havaitsemisen hyvissä ajoin.
Päivittäistä elämää helpottavina innovaatioina kirjoittajat nostavat esiin teknologioita, joiden käyttö on kasvanut kiihtyvällä vauhdilla suuren osan ihmisistä jäätyä omiin koteihinsa. Tällaisia teknologioita ovat muun muassa virtuaaliset oppimisympäristöt, sähköinen pelaaminen, videoneuvottelut, käteismaksut, suoratoistopalvelut sekä verkkokauppa ja kotiinkuljetus. Nämä kaikki ovat edistäneet yhteiskuntien digitaalisen infrastruktuurin nopeaa kehitystä.
Koronaviruksen puhkeamisen aiheuttaman disruption pitkän tähtäimen vaikutuksia teknologiseen kehitykseen ei vielä tunneta. Artikkeli kuitenkin tuo esiin organisaatioiden ja yhteiskuntien kyvyn reagoida kriisitilanteissa ja nopeuttaa teknologian kehitystä ja käyttöönottoa yhteisen edun hyväksi. Mielenkiintoista onkin, miten tätä kyvykkyyttä hyödynnetään tulevaisuudessa ja mitä uutta voimme oppia innovaatioista tutkimalla näitä prosesseja.
Miten innovoimme COVID-19 jälkeisessä maailmassa?
Etätyöskentely on pakottanut organisaatiot uudelleenjärjestelemään toimintaansa ennennäkemättömällä tavalla mukaan lukien innovaatiotoiminnan. Artikkelissa ”What has changed? The impact of Covid pandemic on the technology and innovation management research agenda.” (Julkaistu: Journal of Management Studies) Gerard George, Karim R. Lakhani ja Phanish Puranam luotaavat muutoksien vaikutuksia innovaatiotutkimukseen. Heidän keskustelunavauksensa nostaa esiin lukuisia teemoja ja ilmiöitä, joista tiedämme toistaiseksi vähän, mutta joilla on lisääntyvä merkitys pandemian jälkeisessä maailmassa. Tässä tiivistelmässä nostetaan artikkelin runsaslukuisista näkökulmista esiin kolme erityisen kiinnostavaa aihealuetta.
Ensimmäinen näistä liittyy innovaatiotyön koordinointiin tulevaisuudessa. Kirjoittajat arvelevat, että tulevaisuudessa innovaatiotyön organisoinnissa yleistyy asynkroninen koordinointi, joka perustuu työn lopputulemien näkyvyyteen. Ohjelmistokehityksessä tästä periaatteesta ammentavia toimintamalleja käytetään jo laajalti, ja tätä varten on omia työkaluja (esim. versionhallintajärjestelmät kuten Git). Digitalisaation myötä henkilöstön panoksen arviointi työn tuloksiin pohjautuen helpottuu myös, mikä toisaalta voi luoda mahdollisuuksien lisäksi uusia haasteita esim. yksityisyyteen liittyen.
Toinen kiinnostava teema kytkeytyy luovuuteen. Kirjoittajat huomauttavat, että kasvokkain tapahtuva yhteistyö on nähty keskeisenä luovuuden komponenttina, mutta on epäselvää mitä itseasiassa tapahtuu, kun tekeminen muuttuu virtuaaliseksi? Tekeekö se meidät vähemmän alttiiksi joukkoajattelulle tai sille, että teemme yhteistyötä lähinnä fyysisesti lähellä olevien ihmisten kanssa? Haasteiden näkökulmasta: miten voidaan luoda prototyyppi virtuaalisesti tai integroida kehitystiimiin täysin uusia jäseniä tehokkaasti? Kysymyksiä on paljon, mutta vastauksia toistaiseksi vähän.
Kolmantena erityisen mielenkiintoisena teemana esiin nousee innovaatiotoimintaan liittyvä fyysinen infrastruktuuri. Kirjoittajat muistuttavat, että monella tutkimuskentällä, tutkimuslaitteistojen yms. virtualisointi on toistaiseksi vain kaukainen haave. Pandemia saattaa pakottaa meidät miettimään uudelleen miten tieteellisiä kokeita voidaan toteuttaa tai miten innovaatioinfrasruktuuri tulee muuttumaan tulevaisuudessa. Näillä asioilla, yhdistettynä potentiaalisiin muutoksiin tiettyjen tutkimusalojen kiinnostavuudessa pandemian & sen vaikutusten myötä, voi olla hyvinkin suuria vaikutuksia tieteen tulevaisuuteen.
Kirjallisuus: George, G., Lakhani, K. R., & Puranam, P. (2020). What has changed? The impact of Covid pandemic on the technology and innovation management research agenda. Journal of Management Studies, 57(8), 1754–1758.
Toiminnan mahdollisuudet muuttuivat etätyöpakon myötä
Kun tietotyöntekijät joutuivat etätöihin koronapandemian myötä, muuttuivat myös työn mahdollistajat, mutta työtehtävät ja tavoitteet pysyivät ennallaan.
Tiimityön laatu ja luonne muuttuivat siirryttäessä etätyöhön ja uudet toimintapotentiaalit, affordanssit, tulivat mukaan työskentelyyn, sillä työpaikan fyysisen ympäristön toiminnan mahdollisuudet olivat erilaisia kuin kuin virtuaalisten työkalujen avulla tehtävä työ. Kotiympäristö toi vielä oman mausteensa siihen, millaista etätöihin vaihtoehdoitta päätyneiden tiimien työskentelystä tuli. (Waizenegger, McKenna, Cai & Bendz 2020, 437).
Kun mahdollisuus suunnitelemattomiin keskusteluihin muuttui ja siirryttiin viestimään etäyhteyksien kautta, tuli mahdollisuus virtuaalisiin keskusteluihin tärkemmäksi kuin ennen lockdownia. Waizenegger ym. (2020, 434) toteavat, että tietotyössä hyödynnettävät teknologiset affordanssit ovat erilaisia pandemian aikana etätyöhön siirtyneissä tiimeissä kuin millaisia ne olivat ennen etätyötä näissä tiimeissä. Affordanssinäkökulmasta on mahdollista tarkastella teknologian toiminnallisuuksiä sekä muutoksia tiimien keskinäisessä viestinnässä. Tutkimustaan varten Waizenegger ym. (2020) haastattelivat 29 tietotyöntekijää.
Virtuaaliset kokoukset nähtiin kaksijakoisesti. Yhtäältä esimerkiksi tiimien vetäjät antoivat aiempaa laadukkaampia ohjeita, koska työntekijöiden ei ollut yhtä mutkatonta tulla kysymään jälkikäteen ohjeita kuin fyysisessä työympäristössä. Toisaalta videokokoukset eivät olleet kaikelle viestinnälle yhtä suotuisia ja niiden määrä voi aiheuttaa aikataulutushaasteita. (Waizenegger et al. 2020, 434–437).
Kotiympäristön toiminnan mahdollisuudet ovat erilaisia kuin työpaikalla, missä on hyvät ja huonot puolensa esimerkiksi terveyden ja tuottavuuden näkökulmasta. Kommunikkoinnin malli on muuttunut tiimeissä arjeksi tulleen etätyön myötä: viestinnän tiheys, pituus ja tyylit ovat nyt erilaisia, joten ne vaativat myös teknologialta erilaisia sosiaalisia ja toiminnallisia mahdollisuuksia kuin ennen. Teknologiset työkalut tarjoavat sosiaalisten kokoontumisen mahdollisuuden, kun fyysisiä tiloja ei ole käytössä, mikä on tehnyt etätyöntekijöiden sopeutumisen tiimeihinsä aiempaa helpommaksi.
Kirjallisuus: Waizenegger L., McKenna B., Cai W. & Bendz T. (2020) An affordance perspective of team collaboration and enforced working from home during COVID-19. European Journal of Information Systems, 29:4, 429–442.